Liikenteen pahin vitsaus ovat kamikaze-jalankulkijat. Siis ne, jotka ylittävät tien katsomatta ympärilleen ja ilman heijastinta tottakai. Sinänsä heidän kohtalonsa ei minua kiinnosta, sillä ennemmin tai myöhemmin he kuitenkin jäävät auton alle - eivätkä voi syyttää kuin itseään. Ongelma on se, että syytöntä autoilijaa yleensä rangaistaan näissä tapauksissa.
Se nyt vaan on niin, että jos on pimeää ja tihkusade, niin ilman heijastinta kulkevaa jalankulkijaa ei näe autosta. Jalankulkijan hahmo on vain yksi varjo muiden joukossa. Liikkeen erottaa, jos on tarkkana koko ajan, mutta senkin yleensä vasta niin läheltä, ettei se riitä jarrutukseen.
Eikä tarvitse olla huonotkaan sääolosuhteet. Auto liikkuu nopeasti ja kuljettajan on huomioitava monia asioita yhtäaikaa. Sitten kun siihen yhdistyy vielä puhelimen soiminen tai radion säätäminen, ei tyhmien jalankulkijoiden kyttäämiseen jää aikaa. Näitä kamikaze-jalankulkijoita näkee joka ikinen päivä, kun on autolla liikkeellä. Pahimpia ovat lastenvaunuja puskurina käyttävät isät (lapsi lienee vahinko, kun sillä ei ole niin väliä) ja huppu päässä laahustavat 13-16-vuotiaat kakarat.
Jalankulkijoiden ei tarvitse muuta kuin katsoa, ettei astu auton tielle. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu katsoa kerran sivulle ja odottaa tyhjää aukkoa muutaman sekunnin ajan. Siksi jalankulkijoiden jääminen auton alle on 99.9 % jalkankulkijoiden omaa syytä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment