Peniskateus mättää

Naisten suurin ongelma on peniskateus. Se on sitä, kun he luulevat pärjäävänsä miehille asioissa, joissa heillä ei ole mitään jakoa.

Urheilu on hyvä esimerkki. Naisten urheilussa on vain kourallinen hyviä urheilijoita. Loppuja voi kuvailla lähinnä kuntoilijoiksi. Miehillä on tietty ylivoima lihaksien suhteen, mutta naisten suoritustaso alittaa selvästi tämän biologisen eron. Esimerkiksi naisten jalkapallo on suorastaan surkuhupaisaa katseltavaa miesten jalkapalloon verrattuna. Jalkapallohanhan pitäisi sentään olla taitolaji eikä voimalaji.

Myös älykkyydessä naiset jäävät toiseksi. Miksi shakissakin on erikseen naisten sarja? Sen takia tietysti, että naiset eivät pärjää miehille.

Entäs sitten suuret saavutukset? Kuinka monta suurta naistiedemiestä tai naiskeksijää osaat luetella? Tähän femakot yleensä vastaavat, että se johtuu siitä, että miehet alistavat naisia. Mutta kuka voi tosissaan väittää, että nykyään naisilla ei olisi täysin yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä Nobelin palkinnon arvoisia tiedekeksintöjä? Ei kukaan täysjärkinen. Silti naiset loistavat poissaolollaan Nobel-gaalaillallisilla.

Miksei naisista ole johtajiksi? Femakot syyttävät "lasikattoa", joka suomeksi tarkoittaa kyvyttömyyttä. Kannattaa muistaa, että tämä keksitty "lasikatto" pätee myös naisten perustamissa ja johtamissa yhtiöissä. Lukuisissa tutkimuksissa on lisäksi todettu, että kriisitilanteissa molemmat sukupuolet luottavat miehiin johtajina.

Se kuitenkin jo vähän ihmetyttää, että naiset eivät pärjää edes naisten hallitsemilla alueilla. Suurin osa keittiöhenkilökunnasta on naisia, mutta kun puhutaan maineikkaista kokeista, he ovat poikkeuksetta miehiä.

Tarkoitus ei silti ole morkata naisia. He ovat parempia joissain muissa asioissa. Esimerkiksi sosiaali- tai hoivatyössä naiset ovat paljon parempia. Ongelma on vain siinä, että naiset eivät kertakaikkiaan kestä sitä kiistämätönä tosiasiaa, että miehet ovat tietyissä asioissa huomattavasti naisia parempia.

Sosiaalipummit mättävät

Sosiaalimenoihin menee Suomessa vuodessa 46 miljardia. Se on siis suunnilleen saman kokoinen kuin koko valtion budjetti (vain osa sosiaalimenoista tulee budjetista). Siinä on veronmaksajilla kova taakka, jota voitaisiin huomattavasti keventää hankkiutumalla sosiaalipummeista eroon.

Erilaisia tukia on niin paljon, että jos kaikki tukiin oikeutetut hakisivat kaikkia mahdollisia tukia, joihin heillä on oikeus, valtio olisi konkurssissa. Onneksi he eivät tajua niitä hakea.

Ajatellaanpa vaikka työttömyyttä. Yhdysvalloissa tehdyn kokeilun mukaan suurin osa pitkäaikaistyöttömistä työllistyi, kun työttömyysturva tehtiin määräaikaiseksi. Eli töitä kyllä löytyi heti, kun maksumies lopetti maksamisen. Suomessa ei pääkaupunkiseudulla pitäisi maksaa työttömyyskorvausta ollenkaan, sillä töitä on vaikka kuinka paljon. Ja nimenomaan sellaisia töitä, joita voi tehdä ilman ammattikoulutusta.

Työttömyyskorvausta ei saisi maksaa ilman vastiketta. Kaikki kynnelle kykenevät kattoon syljeksijät pitäisi laittaa yleishyödyllisiin tehtäviin, kuten taimien istutukseen, lehtien haravointiin, roskien keräämiseen jne. Jo pelkästään tämä toimenpide ajaisi huomattavan osan työnvieroksujista hankkimaan työtä itselleen.

Työttömän pitäisi ottaa vastaan kaikenlaisia töitä. Nykyään hänet velvoitetaan ottamaan vastaan vain oman ammattinsa töitä. Tosin lain mukaan työtön on tietyn suoja-ajan jälkeen velvollinen ottamaan vastaan muitakin työtä, mutta työvoimatoimistojen lepsu linja estää lain toteutumisen.

Sosiaalitukia haetaan paljon myös rikollisin perustein. Varsinkin työttömyyskorvauksia ja asumistukia käytetään väärin.

Jotkut tuet ovat niin uskomattomia, että ne tuntuvat rikollisilta, vaikka eivät sitä ole. Esimerkiksi jotkut äidit laittavat lapsensa kunnalliseen päivähoitoon, vaikka ovat työttömiä ja siis jouten kotona. Tämä on täysin sallittua, jos vain on tarpeeksi iso kusipää.

Sosiaalipummeille pitäisi tatuoida linnun siiven kuva peukalotaipeeseen, jotta heidät tunnistaisi siipeilijöiksi.

Nuorisorikollisten tuomiot mättävät

Nuorisorikollisten tuomiot ovat yksi suurimmista ongelmista tämän päivän Suomessa. Ongelma on se, ettei niitä ole.

Alle 15-vuotias saa tehdä mitä tahansa joutumatta vastuuseen. Ikäraja lienee joskus keskiajalta, sillä normaali nykyajan nuori erottaa oikean ja väärän alle kouluikäisenä.

Kaikki tietävät, että nuorisojengit laittavat alle 15-vuotiaat varastelemaan kaupoista, koska he eivät joudu tuomiolle tekemisistään. Mitään järjellistä perustetta tuomiotta jättämiseen ei ole. Sivistysmaissa näitä teinirikollisia on tuomittu jopa kuolemaan (henkirikoksista).

Lapsirikolliset joutuvat teoriassa korvausvastuuseen. Siinä nyt on vain kaksi ongelmaa: Ensinnäkin valtaosa rikoksista jää selvittämättä. Rikollisien tuomioissa pitäisi huomioida, että jokaista todistettua rikosta vastaa kymmenen muuta, joitten tekijöitä ei saada kiinni (tyhmäkin tietää, että kyseessä ovat samat tyypit). Toisekseen vahingonkorvauksia "sovitellaan". Mitä järkeä on sovittelussa? Pitäisi olla päivänselvää, että vähintään on korvattava aiheutettu vahinko - oli tekijä kuka tahansa.

Menestyneiden kadehdinta mättää

Suuri kadehtijoiden ryhmä haluaa kaikin tavoin rajoittaa rikkaitten menestystä. Samalla he sahaavat omaa oksaansa poikki, mutta ovat liian tyhmiä tajutakseen sen.

Otetaanpa muutama esimerkki:

Mistä työpaikat syntyvät? Ne syntyvät yrityksistä, joita menestyjät perustuvat. Kadehtijoiden ei tiedetä työllistävän muita kuin itsensä.

Miten yritykset saavat rahoitusta? Ne saavat rahoitusta, kun menestyjät sijoittavat niihin. Tästä rahasta on jo maksettu jopa tuplasti enemmän veroa kuin kadehtijoiden maksamista, mutta silti kadehtijat kehtaavat vielä kadehtia osinkojen "matalaa" verotusta ja pörssivoittoja. Miksi näitä edes verotetaan enää? Verothan on jo kertaalleen maksettu. Sijoittaja voi menettää kaiken sijoittamansa, joten luonnollisesti hänelle kuuluu myös osa tuotosta, jos yritys menestyy.

Miksi menestyneet saavat isompia sakkoja? Vanha - mutta typerä - perustelu kuuluu, että sakon pitää "tuntua" menestyneelle samassa suhteessa kuin kadehtijallekin. Mutta menestynyt on ansainnut enemmän rahaa yrittämällä enemmän. Ei hän niitä rahoja ole saanut kaupan kassalla 7.5 tuntia istumalla vaan monesti uhraamalla elämänsä työnteolle. Koko tulopohjainen sakotussysteemi on pohjoismaista tasapäistämiskulttuuria, jota ei muualla maailmassa tunneta. Sakkojen sijasta voidaan käyttää muita rangaistuksia, jos sakot eivät tehoa. Esimerkiksi joka kolmannesta rikkeestä liikenteessä ajokieltoa ja joka kymmenennestä käytävä autokoulu uusiksi.

Tärkeintä kuitenkin on se, että menestystä pitää tukea, koska kaikkien hyvinvointi on menestyjistä kiinni. Kadehtijoita pitäisi rangaista eikä tukea. He eivät menesty, koska eivät viitsi mitään tehdä. Miksi esimerkiksi kouluttamattomille maksetaan työttömyystukea? Miksi sekä suhteellinen että absoluuttinen verotus nousee, kun menestyy? Asian pitäisi olla täysin päinvastoin.

Siivousorjien käyttö mättää

Orjuus voi hyvin Suomessa. Orjia pitävät itseään muita parempina pitävät perheenäidit. Orjia nimitetään nykyään siivoojiksi.

Kun perheenäiti toteaa, että asunto kaipaa siivousta, hän voi hankkia siivousorjan. Omaatuntoaan hän yrittää rauhoittaa sillä, että siivoojalle maksetaan joku nimellinen korvaus tai että hän muka "työllistää". Silti orjuuttaminen on orjuuttamista. Kyllähän neekereillekin maksettiin aikoinaan korvaus majoituksena ja täytenä ylläpitona. Siivousorja on tätäkin huonommassa asemassa.

Minkälainen on ihminen, joka ei edes omaa kotiaan vaivaudu siivoamaan? On ihmisiä, jotka eivät siihen fyysisesti pysty ja he aidosti ostavat siivouspalveluita. Sitten on orjuuttajia, jotka nauttivat vallastaan, kun pystyvät nöyryyttämään orjaa siivoamaan heidän kotiaan. Muitten töitten osalta he ostavat palveluita vain, koska eivät osaa niitä (esim. sähkötyöt tai pesukoneen korjaus). Mutta siivota osaavat kaikki. Oman kodin siivouksen teettäminen toisella henkilöllä osoittaa äärimmäistä halveksuntaa toisia ihmisiä kohtaan.

Leipäjonot mättävät

Leipäjonot ovat täysin turhia. Kukaan ei ole Suomessa niin köyhä, että tarvitsisi leipäjonoja. Kun sossu maksaa tv-luvatkin, niin pitäisikö uskoa, ettei muka ruokaan liikene avustuksia?

Leipäjonoissa seisovat ovat vain pihejä. Kun hakee ruoat ilmaiseksi ja sossusta vielä ruokarahat, niin saa ostettua aika paljon kaljaa. Eräskin ruokajonossa vieraillut kehtasi valittaa lehdessä, että joutui seisomaan pitkään jonossa ja silti sai "vain" joidenkin kymppien edestä ruokaa ja sekin oli "melkein" vanhentunutta. Moni muistaa varmaan myös kansainvälistä julkisuutta saaneet suomalaiset mersumiehet, jotka hakivat Espanjassa leipäjonosta ruokaa.

Suomessa ei itse asiassa ole edes köyhiä. Köyhyyden määritelmäkin on absurdi. Köyhäksi määritellään sellainen, jonka tulot jäävät tietyn prosenttimäärän keskimääräisistä tuloista. Siis kun minä saan palkankorotuksen, niin joku toinen tulee samalla sekunnilla köyhäksi. Jos on katto pään päällä, vaatteita ja ruokaa päivittäin (kuten jokaisella suomalaisella on), ei voi väittää olevansa köyhä. Köyhiä löytyy itänaapurista, jos haluaa käydä vertaamassa.

Uskomatonta kyllä, mutta yli puolet suomalaisista saa yhteiskunnalta avustuksia. Siis sellainenkin ihminen, jolla todistettavasti menee paremmin kuin keskivertoihmisellä. Vähemmistö siis maksaa enemmistölle. Mutta kuinka kauan? Älykkäimmät maksumiehiksi joutuneet siirtävät kirjansa Viroon ja kun heitä on niin vähän, loppuvat maksumiehet nopeasti suuren joukkopaon alkaessa. Ehkä yhteiskunnan elätit sitten ymmärtävät, miten yltäkylläisiä nykyiset avustukset olivat.

Myöhästelijät mättävät

Nopeimmin itseriittoisen ääliön tunnistaa siitä, että hän yleensä on myöhässä. Myöhästelijän selkeä viesti muille on se, että "minun aikani on tärkeämpää kuin teidän kaikkien aika".

Myöhässä olemisen määrä on toisarvoista. Ihan sama, myöhästyykö 2 minuuttia vai 20 minuuttia. Viesti on silti täsmälleen sama. Monesti myöhästelijä keksii tekosyitä tehdäkseen myöhästymisestä muka hyväksyttävämmän. He luulevat, että muut ovat niin tyhmiä, että uskovat liikenteen olleen juuri sillä kerralla täysin tukossa tai tärkeä puhelu aiheutti myöhästymisen. Yllättäen he eivät koskaan ole etuajassa. On ihan selvää, että jos matkaan menee keskimäärin 15 minuuttia, niin matkaan ei voi lähteä 15 minuuttia ennen, vaan on varauduttava matka-aikojen vaihteluun.

Myöhästelijät ovat muutenkin kusipäisiä käytökseltään. Jos palaverissa soi kännykkä, niin ei tarvitse kauan arvuutella, kenen se on. Jos auto on pysäköity jalkakäytävälle, tiedät kenen se on. Heidän mielestään säännöt eivät koske heitä.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on virallinen termi heille. Puhekielessä heitä voi sanoa itsekeskeisiksi mulkuiksi.

Ainoa keino, joka heihin tepsii, on tehdä selväksi myöhästymisen seuraukset. Eri näköisissä tilaisuuksissa ovet voi sulkea määräaikana ja jättää myöhästelijät ulkopuolelle. Tapaamisista voi lähteä, jos myöhästelijä ei ole ajoissa paikalla. Palavereissa heille voi nakittaa sihteerin hommat. Kannattaa myös aloittaa heti tärkeimmistä asioista ja tehdä suuri numero siitä, kun asiaan joudutaan palaamaan myöhästelijämulkun vaivauduttua paikalle.

Muotisairaudet mättävät

Nykyään jokainen narsisti haluaa jonkun muotisairauden: ADHD, paniikkihäiriö, burnout, laktoosi-intorelanssi, anoreksia, bulimia, -riippuvuus, synnytyksen jälkeinen masennus jne. Yhteistä näille on se, että ne ovat kaikki tekosairauksia, joiden ainoa tarkoitus on huomion (säälin) kerjääminen.

Monesti näitä "sairauksia" käytetään myös tekosyinä. Sairastahan ei voi arvostella! Mitä nämä ns. sairaudet sitten ovat selkokielellä? ADHD on yksinkertaisesti kusipäisyyttä. Laktoosi-intolerenssi on sitä, että pieremistä kutsutaan taudiksi (yhtä hyvin voitaisiin puhua esim. hernekeitto-intoleranssista). Synnytyksen jälkeinen masennus taas on sitä, että nainen havaitsee, ettei häntä pidetäkään pyhimyksenä, kun hän on suorittanut yhden maailman luonnollisimmista asioista. Lapsen synnyttäminen ei juuri eroa paskalla käymisestä. Molemmat onnistuvat yksinkertaisimmaltakin eliöltä.

Useimmat näistä "sairauksista" häviävät sen jälkeen, kun ne menettävät trendistatuksensa. Käytännössä tämä tarkoittaa "sairauden" profiloitumista johonkin inhottuun vähemmistöön. Kukapa kehtaisi esimerkiksi väittää "sairastavansa" burn-outia, jos mustalaiset ottaisivat sen laajaan käyttöön.

Kamikaze-jalankulkijat mättävät

Liikenteen pahin vitsaus ovat kamikaze-jalankulkijat. Siis ne, jotka ylittävät tien katsomatta ympärilleen ja ilman heijastinta tottakai. Sinänsä heidän kohtalonsa ei minua kiinnosta, sillä ennemmin tai myöhemmin he kuitenkin jäävät auton alle - eivätkä voi syyttää kuin itseään. Ongelma on se, että syytöntä autoilijaa yleensä rangaistaan näissä tapauksissa.

Se nyt vaan on niin, että jos on pimeää ja tihkusade, niin ilman heijastinta kulkevaa jalankulkijaa ei näe autosta. Jalankulkijan hahmo on vain yksi varjo muiden joukossa. Liikkeen erottaa, jos on tarkkana koko ajan, mutta senkin yleensä vasta niin läheltä, ettei se riitä jarrutukseen.

Eikä tarvitse olla huonotkaan sääolosuhteet. Auto liikkuu nopeasti ja kuljettajan on huomioitava monia asioita yhtäaikaa. Sitten kun siihen yhdistyy vielä puhelimen soiminen tai radion säätäminen, ei tyhmien jalankulkijoiden kyttäämiseen jää aikaa. Näitä kamikaze-jalankulkijoita näkee joka ikinen päivä, kun on autolla liikkeellä. Pahimpia ovat lastenvaunuja puskurina käyttävät isät (lapsi lienee vahinko, kun sillä ei ole niin väliä) ja huppu päässä laahustavat 13-16-vuotiaat kakarat.

Jalankulkijoiden ei tarvitse muuta kuin katsoa, ettei astu auton tielle. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu katsoa kerran sivulle ja odottaa tyhjää aukkoa muutaman sekunnin ajan. Siksi jalankulkijoiden jääminen auton alle on 99.9 % jalkankulkijoiden omaa syytä.

Rangaistukset mättävät

Tuomiot rikoksista ovat lähinnä naurettavia. "Hieno" esimerkki suomalaisesta demokratiasta on se, että tuomiot eivät edusta kansan selkeän enemmistön vaatimuksia.

Otetaan nyt esimerkiksi ehdollinen vankeus. Se on yleisin vakavista rikoksista tuomittu rangaistus. Itse asiassa ehdotonta rangaistusta ensikertalainen ei voi saada juuri muusta kuin henkirikoksesta. Esimerkiksi kymmenien tuhansien eurojen kavalluksista selviää ehdollisella, vaikka tuollaiset summat edustavat keskivertosuomalaisen elämän mittaisia säästöjä.

Mitä se ehdollinen rangaistus sitten on? Se on kirjallinen huomautus, että olet rikkonut lakia. Teoriassa ehdollinen tuomio voidaan panna täytäntöön eli muuttaa ehdottomaksi, jos jatkat rikoksia. Käytännössä näin käy äärimmäisen harvoin. Ehdolliset tuomiot vain seuraavat toisiaan.

Ehdollisen tuomion pitäisi olla ankarampi rangaistus kuin sakkojen, mutta se on itse asiassa lepsumpi tuomio. Tämän yhteiskuntakin myöntää epäsuorasti. Kukapa ei ottaisi mieluummin ehdollista "vankeus"rangaistusta punaisia päin ajamisesta tai ylinopeudesta, mutta niistä annetaan sakot. Sakkojen suuruuden sitominen tuloihin on sekin pöyristyttävää, mutta siitä enemmän myöhemmissä artikkeleissa. Mediakin uutisoi virheellisesti linnatuomioista, vaikka pitäisi puhua korkeintaan varoituksista.

Yhdyskuntapalvelu on toinen vitsi. Ensinnäkin yhdyskuntapalvelusta tuomitaan naurettava 1 tunti vankeustuomiopäivää kohti. Tyhmempi voisi luulla, että 7.5 tuntia on ehdoton minimi. Silti 15 % ei viitsi suorittaa sitäkään loppuun ja toinen 15 % ei edes suostu siihen ollenkaan.

Sakkojen maksamatta jättäminenhän ei ole enää rikos ollenkaan. Poliisin mukaan joitakin myymälävarkaita pidätetään jopa 80 kertaa vuodessa. Jos on (muka) varaton, niin sakkoja ei saada pidätettyä ja niitä ei nykyään enää muuteta vankeudeksikaan. Käytännössä siis mitään rangaistusta ei seuraa.

Entäs sitten alennukset tuomioon? Hyvällä käytöksellä saa kolmanneksen anteeksi ja ensikertalainen saa puolet anteeksi heti kättelyssä. Rangaistuksia voi kärsiä myös yhtäaikaa. Kukahan tämänkin neronleimauksen on keksinyt? Elinkautinen on käytännössä 12 vuotta. Siihen saat tappaa vaikka kokonaisen kaupungin. Tuomio ei siitä nouse.

Kovista rangaistuksista on saatu hyviä kokemuksia ympäri maailmaa. Rikoksia ne eivät lopeta, mutta vähentävät kummasti ja ennen kaikkea uhritkin voivat kokea saavansa jotain oikeutta.

Mikä sitten on lepsujen tuomioiden taustalla? Lyhyesti sanottuna se voidaan tiivistää siihen, että rikolliset eivät uhkaa yhteiskuntaa vaan yksilöitä. Sen takia yhteiskunta ei viitsi kuluttaa rahaa vankiloihin tai vankien kuntoutukseen. Yhteiskuntaa ei hetkauta mihinkään se, että joku kusipää käy hakkaamassa pesäpallomailalla satunnaisia vastaantulijoita. Yhteiskuntaa "uhkaavat" rikokset (kuten verojen kiertäminen) rangaistaan kohtuuttomin rangaistuksin muuhun rangaistusasteikkoon verrattuna.

Miesten tasa-arvo mättää

Moni luulee, että Suomi on tasa-arvoasioissa mallimaa. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Tasa-arvoa ei ole se, että naisille annetaan erityisoikeuksia miehiin nähden.

Otetaanpa muutama räikeä esimerkki:

Armeija on miehille pakollinen ja naisille ei. Viime vuosina pakollisuus on hieman lieventynyt, mutta käytännössä se on pakko. Armeijan käymättömiä pidetään yleisesti homoina ja/tai mielisairaina. Moneen työpaikkaankin on tie pystyssä, jos armeijaa ei ole käyty.

Armeijan käynti on iso taloudellinen uhraus mieheltä. Käytännössä siinä menettää vuoden palkan. Joskus feministisiat eli femakot vetoavat siihen, että naisen täytyy synnyttää. Jotenkin femakon kieroutuneessa mielessä nämä ovat toisiinsa verrannollisia asioita. Sopivasti "unohtuu", että lapsen teosta maksetaan hyvin ja lapsi on yleensä toivottu.

Nainen voi halutessaan myös kiristää mieheltä kymmeniä tuhansia euroja (ja yhteiskunnalta vielä miljoonia päälle) houkuttelemalla tämän seksiin ja valehtelemalla, että ehkäisy on hoidettu. Jos asia olisi toisinpäin, mies tuomittaisiin törkeästä petoksesta.

Miehen pitäisi voida yksipuolisesti päättää abortista tässä tapauksessa. Jos nainen ei suostu, niin ainakaan häntä ei pidä tukea taloudellisesti. Jos joku itkijäeukko alkaa nyt poraamaan, että miehen kiristys on vain lapsen etu, niin otettakoon sitten ensin äidiltä kaikki liikenevä raha ja mieheltä vasta sitten, jos lapsi (muka) edelleen jää jostain paitsi.

Erotilanteessa lapsen huoltajuus jää melkein sataprosenttisesti naiselle. Jos tasa-arvo toteutuisi, arvon pitäisi olla noin 50 %.

Entäs sitten palkat? Femakkojen ikiaikainen kitinä on se, että naisen euro on 80 senttiä. Siinä vain unohtuu mainita, että verrataan kaupan kassan ja yrityksen toimitusjohtajan palkkoja keskenään. Tottakai vaativammasta hommasta on maksettava enemmän. Ei kai sitä muuten kukaan tekisi. Naisillahan on täysi valinnan vapaus valita ammattinsa. Ei ole pakko valita matalapalkka-alaa.

Jos sitten puhutaan saman alan tehtävistä, niin kitinä on ihan yhtä turhaa. Naisethan pääsevät töihin pyytämällä työhaastattelussa pienempää palkkaa. Turha siitä on kitistä sen jälkeen. Olisi varmaan paikkakin jäänyt saamatta korkeammalla palkkatoiveella. Siinä kun täytyy todistaa olevansa palkan arvoinen.

Toinen turha kitinän aihe on ylenemismahdollisuudet. Naiset luulevat, että tunnollisuudesta pitäisi automaattisesti napsahtaa ylennys, mutta eihän se niin voi olla. Esimieheksi pääsevät sellaiset, joilla on taipumus ottaa johto käsiinsä ja jotka uskaltavat olla myös epäsuosittuja. Naisethan tunnetusti yrittävät mielistellä kaikkia (paitsi itseään kauniimpia kollegoja). Yritysten pitää myös huomioida, että nuoret naiset hankkivat lapsia ja käyvät siksi kalliiksi. Sen on näyttävä myös palkassa.

Esimerkkejä löytyisi helposti vaikka kuinka paljon. Tasa-arvovaltuutettu on täysi vitsi. Virka pitäisi nimetä Naistenetujen ajajaksi.

Varttihomot mättävät

Moni asia tässä maassa - ja monessa muussakin maassa - mättää. Ennen isompia asioita otetaan nyt esimerkiksi varttihomot. Varttihomot ovat niitä "miehiä", jotka ostelevat kasvonhoitotuotteita, käyvät "shoppailemassa", syövät kasvisruokaa, itkeskelevät ja juovat joskus "lasillisen viiniä hyvän ruoan seurassa". Osa heistä on oikeita homoja, kaapissa tai ei, mutta yhtäkkiä ei yhteiskunta voi noin homoutua, joten osa on vain varttihomoja. Oikeita homojahan on onneksi vain pari prosenttia väestöstä.

Eniten varttihomoja löytyy alle 25-vuotiaista. Keskiverto tuon ikäinen mies on nykyään sellainen, jota ennen vanhaan vedettiin turpaan. Nyt ei enää kannata, kun saisi koko ajan olla mätkimässä. Jopa eräs kansanedustaja ihmetteli julkisesti, kun nykynuorissa ei ole miestä pitämään Helsingin keskustaa terrorisoivia somalijengejä kurissa. Siinähän voisi huolella hoidetut kynnet mennä pilalle. Pointti ei ole väkivallan ihannointi, vaan se, että miehen pitää käyttäytyä miehen eikä mikkihiiren lailla.

Parasta miesainesta löytyy maaseudulta. Siellä on vielä varttumassa miehiä eikä neitejä.

Mitä sitten voisi tehdä? Yksi sukupolvi lienee jo menetetty, mutta seuraavia voisi joku yrittää pelastaa. Homous voitaisiin tietysti palauttaa sairausluokituksiin. Varttihomopopulaatiohan on räjähtänyt sen jälkeen, kun homous poistettiin sairausluokituksesta 80-luvun alussa. Simsalabim! Yhdessä yössä saatiin mielisairaustilastoja siivottua parilla prosenttiyksiköllä. Vuosikymmen aiemminhan homous poistettiin rikoslaista (lukuun ottamatta lapsia homoilta suojelevaa lainsäädäntöä). Tämän seurauksena mainostajat aloittivat suuroperaation, jonka uhriksi vaikutuksille altis nuoriso jäi saaden käsityksen, että homomainen käyttäytyminen olisi normaalia. Ajatellaan nyt vaikka miesten käsilaukkua tai miesten sukkahousuja! Edes oikeat homot eivät tällaisia tuotteita ostaisi, jos tarvetta ei luotaisi massiivisella mainoskampanjalla.

On asialla tietysti hyväkin puolensa: jää enemmän naisia oikeille miehille. Kyllähän varttihomostakin saa elättäjän lapselleen, mutta muija juoksee tarpeensa tyydyttämässä muualla.